Ostin langat ja laukun kahvat. Eipä siinä kauan vierähtänyt (neulottiin isoilla puikoilla), kun olin saanut laukun valmiiksi. Toivorikkaana otin laukun käyttöön, mutta voi- käytännöllisyyttä en ajatellut yhtään. Laukku venyi ja paukkui jo pelkästään, kun laitoin sinne lompakon, kännykän ja muuta pientä. Pohjasta sain pidellä tosissani kiinni, ettei veska venynyt ja ettei mitään tippunut palmikkokuvioiden aiheuttamista koloista. Käytin laukkua kaksi kertaa, minkä jälkeen päätin, että siihen täytyy tehdä vuori, jotta sitä voisi käyttää. Tuumasta toimeen. Ostin lakanakangasta, josta ajattelin nopsasti surauttaa vuoren. Vielä mitä! Minun ompalutaidoillani ja kärsivällisyydelläni siitä ei tullut mitään. Laukku joutui taas vaatehuoneen perukoille. Mietin, että voi siitä ainakin kahvat käyttää joskus uudestaa. Vaan onneksi meidän neljän joukossa on (ainakin) yksi ompeluihme, joka lupasi ommella laukkuuni vuoren. Toiveissa on siis, että saan tämän laukun joskus käyttööni. Jos näin onnellisesti käy, lisään myöhemmin kuvan vuorellisesta laukusta.
Kommentit