Kun tekemisen vimma iskee, niin onpahan mistä valita neulottavaa. Siin on iloisesti kesäpaitaa, joka ensi kesän helteille valmistunee, pientä liivimekkoa pikku taaperolle, sekä koukutuspeittoa.

Kesäpaitaa aloin tehdä jo toukokuussa muistaakseni, mutta kesä olikin sateinen ja varsin kylmä, niin tämä sitten jäi tarpeen puutteessa. Seuraavaksi tuumiskelin, että pinelle taaperolle saa äkkiä kutastua jotain pientä, hmm... Äkkiä ja jotain pientä... Noh äkkiä se ei taida tulla, mutta jotain pientä sentäs. En oikein ajatellut loppuun asti langan valinnan kanssa. Novita kotiväki, ja ankaran ohuet puikot. PLÄÄH! Hidasta, hidasta etana vauhtia eteni tämä. Tuli syksyn neulelehti ja voi niin ihana torkkupeitto. Lehdessä peitto oli kylläkin leijonan keltaisesta langasta ja se olisi ehkä ollut vähän sisustuksellisempi väri, mutta tuo viininpunainen oli tarjouksessa ;) ja tarjouksiahan ei voi vastustaa. Siispä aloin koukkuamaan.

Kolmetoista kerää isoveli-lankaa koukkuamista. Onneksi kaksi täyttä ja yksi puolikas on jo koukuttu. Koukkuaminen on minulle ihan uusi tuttavuu, ja siksi melko hidasta puuhaa. Kyllä neuloen saisi kaksi tai kolmekin peittoa tämän yhden äherryksen aikana, mutta jälki tässä on kyllä niin erilainen, että siksi kannattaa yrittää loppuun asti. Saas sitten nähdä millon se valmistuu. Luulenpa, että jos kilpailemaan alan vaikka tämän blogin toisen peiton tekijän kanssa, niin saatanpa vaikka voittakin ;).

Mutta kolmetoista kerää ja siitä pitäisi tulla 160cm, yksi kerä ja kymmenen senttiä. Äh jossakin mättää... Ojalan laskuoppi pahasti hukassa, mutta eikait se niin nuukaa, vai...?? Jos loppuu kesken, niin ostetaanpa sitten jotahi toistaki väriä, vaikkapa sitten sitä leijonankeltaista =). Eipähän oo niin ykstotista.

Nurjapuolikaan ei hassumman näköinen.