Heikuri heikuri, huppelis kuppelis... Enenpää en keksinyt, mutta runoa kuitenkin yritin. Noh joskus se vielä runosuonikin sykähtelee, toivotaan niin.  

Täällä minä nyt olen, enkä muuta voi. Otin käsityönkin mukaan, että nyt minä sitä teen ja valmiiksi saan. Ja pöh! Eihän sitä mitään silmät ristissä kudota. Höpön töpön. Töistä tullessa kello on jo niin paljon, ettei siinä mitään käsitöitä enää jaksa tehä. Mutta jospas se kevät paita kuitenkin vielä joskus olisi valmis esiteltäväksi. Minä uskon pieniin ihmeisiin.

Nyt olen viettämässä ruhtinaalisia kolmea vapaapäivää veljen perheessä ja kuuntelen lasten suuria ajatuksia. Niissä on sellaista viisautta ja oivallusta, joka aikuisilta unohtuu monasti. Mukava olla oppimassa.

Mutta minäpäs jätän teitit nytten rauhaan. Tehkää käsitöitä ahkeraan vaikkapa ompelukone huristen tai puikot kilisten. Voikaa paksusti!