keskiviikko, 21. syyskuu 2011

Hattivattien maailmasta löytyi piilopaikkoja ja tuulenpesiä.

Romanttinen paikka kahdelle pilkisti meille aidan raosta. Ketään siellä ei juuri sillä hetkellä istunut. Saimmepahan haaveilla siihen itse kenet tahdoimme

Oi hattivattien maa. Aina tuo sieni saa minut ymmälleni. Miten se voikin tulla jokapaikkaan. Se on jotenkin mystinen. Hattivatiksi minä olen sen ristinyt. Sienet saavat minulta muutenkin mitä mielenkiintoisimpia nimiä. Onneksi ystäväni eivät itsekään ole kovin tarkkoja näissä asioissa. Heille kelpaa, vaikka omakeksimä latinalainen arvaus.

Tämä kauniis puuvene on jäänyt jollakin soutelijalla turvasatamaan. Vettä oli tullut pohjalle, mutta ilmeisesti se oli vain sadevettä. Kuvaan sopiva pikkuisen hyljätyn näköinen vene.

Satama pien...

Tuulella koti on!

Nyt se on todistettu:

"Siel ylhäällä koivussa, on pieni pesä piilossa: tuulella koti on! Sieltä se saapu taas kunnes kotiin kuljen, oksat ne heilahtaa. On tuulikin väsynyt ja levätä se tahtoo myös. Tuol ylhäällä koivussa on pieni pesä piilossa. Tuulella koti on."

Sanoja en välttämättä muistanut tuosta laulusta oikein, mutta korjatkaa te sitten mielissänne.

keskiviikko, 21. syyskuu 2011

Kalaretkellä

Lohilampi kutsui meidät kalaretkelle. Oli ihanan kirkas vesi ja pikkaisen puolipilvinen sää. Aamusta ehdittiin käydä kirpputorilla. Kerronpa siitä sitten erikseen. Tänne kalaretkelle olimme aikoneet koko kesän. Onneksi oli vielä elokuussa kesää jäljellä :). Ehdittiin vielä katsastaa tämä meidän lohimonttukin.

Äitikin pääsi kalalle. Kivellä istuen ja nautiskellen. Ei kala napannut ei. Lähdimme jo polkua pitkin kävelemään kameran kanssa pois päin. Pääsimme lammen toiselle puolelle, kun minulle huudettiin. Missä se kameramies nyt on? Tääl on tilanne päällä, olisi kuvattavaa nyt. Juoksun kanssa menin toiselle puolelle takaisin, ja kerkesin kuin kerkesinkin. Napsein kalasta muutama otoksen.

Tässä sitä sitten irrotetaan koukusta. Minusta ei tuohon puuhaan olisi. Onneksi oli Isä-paappa paikalla.

sunnuntai, 29. toukokuu 2011

Kevättä linturetkellä

Tornista näkee paremmin suolla olevat linnut. Ja kaukoputkin on ehdoton ykkönen näissä hommissa. Jos ei itselläsi vielä sellaista ole, kannattaa lyöttäytyä semmoisen omistajan seuraan .

Laulujoutsenet kaarrattelivat ihan makkaranpaistopaikan yli. Aikansa mutkittelivat siinä ennen kuin löysivät yhteisen suunnan. Toitotus oli melkoinen. Kauniita lintuja nämä laulujoutsenet. Näimme myös kyhmyjoutsenen, mutta oli niin kaukana, etten kameran tähtäimeen sitä saanut.

Linturetkellämme oli pilvinen ja vähän sateinen ilma, mutta aika mielenkiintoiset värit tulivat kuviin. Tässäkin kuvassa, auringon säteet jostakin pilvenraosta heijastuvat veden pinnasta.

 

keskiviikko, 16. helmikuu 2011

Kevään korvalla paukkupakkasilla


Kevät tulee, silmut ovat jo valmiina.

"Uinu paju pienoinen, uinu hangen alla."


Viherpeipon ryystämistä kuunnellessa oli ihana käydä keväisellä valokuvausreissulla. Aurinko helli ihoa ja antoi pirteän mielen. Nämä kuvat on otettu ennen näitä parin viikon kestäneitä paukkupakkasia. Viherpeippo jo ryysteli kevätsäveltään. Tais ryyste tarttua raukalla kurkkuu, kun ei vähäänaikaan ole tas kuulunut.

perjantai, 21. tammikuu 2011

Menneen talven lumia

Tässä kuva hupparipaidasta joka oli aivan ihana. Ja no onhan se vieläkin. On vaan mokoma niin kamalan paksu jä lämmittävä, ettei tämmönen kuumakalle voi tuota pitää. Kaveri ehdotti, että pitäisin sitä takkina, mutta taitaapi olla liian harva semmoiseen. Mutta kenties, vielä joskus tuotakin pidän. Tämä luomus oli kyllä tosi mukava neuloa ei siinä mitään ja nopeasti kaikenlisäksi valmistui. Minä niin rakastan nro 10 puikkoja Siinä tulee jälkeä nopeasti. Viikossa muistaakseni valmistui tuo. Korjatkoon, ken muistaa paremmin. Minun muistini on hyvä unohtamaan nämä tämmöset pikkuseikat kuten kuinka kauan meni ja oliko vaikea neuloa. Eihän sillä loppupeleissä ole mitään merkitystä kun se ilo tulee siitä tekemisestä. Ja noh ehkä vähän siitäkin, jos joskus onnistuu saamaan aikaan sellaisen työn jota kehtaa näytellä muuallakin kuin vain plogissaan. Mutta tömmöttii tässä välissä, kunnes saan jälleen uutta valmista aikaan.

Tekemässä olen nimittäin lyhythihaista neuletakkia joka neulotaan poikittain. En aiemmin ole sillä tekniikalla tehnyt mitään, mutta olen jo jotenkin ihastunut menetelmään. Helppoa, kun ei tarvitse lopussa yhdistellä kappaleita. Oikein mukava tekele. Toivottavasti siitä tulee semmoinen, mitä kehtaa pitää päällään.

Minä häivyn nyt, voikaa paksusti!